Perjantaina meillä oli vielä tunnin harkat Tapiolan urheiluhallilla ennen kuin sullouduttiin autoon kohti Turkua. Teimme muutaman kokonaisen jotka menivät hyvin ja ilmettäkin oli mukana. Lähdimme suht varmoin mielin ja automatka meni nopeasti yhden pysähdyksen taktiikalla Piihovin ABC:llä (:
Hotellissa meidät oltiin jaettu huoneisiin: 1)Sonja Sanne 2)Laura Nea Linnea 3) Christa Alina ja Vilma. Mitäköhän valmentajat ovat oikeen ajatelleet kun noi kolme viimestä on samaan laittanu :D No joka tapauksessa kello oli aika paljon ja menimme vain suihkun kautta sänkyihin.
:D
Aamulla noustiin aikaisin ja syötiin hyvä aamupala ennen kisaharkkaa. Se oli ihan ok suoritus, mutta eriaikaisuus oli suurin ongelma.
Korjausten jälkeen laitettiin hiukset ja meikit.Ja SM-kisojen kunniaksi vaihdettiinkin lila luomiväri keltaiseen/vihreään :D
Sitten syötiin...
Ruokailun jälkeen sujahdimme pukuihin ja menimme marssimaan.
Heti sen jälkeen kannustettiin Taigaa, joka suoritti ensimmäisenä. Lämppä aloitettiin suorituksen jälkeen ja pian laitettiinkin puvut kunnolla päälle ja siirryttiin harkka-alueelle. Osalla jännitys haihtui ja osalla kasvoi mutta matolle mentiin kuitenkin varmoin mielin(:
Suoritus oli hmm no aikamoinen.Suurin ongelma oli tasapainot ja niitä sitten korjailtiin jonkun aikaa. Kokkolan tapaan emme kuunnelleet omia pisteitämme, tai kenenkään muunkaan. Lähdimme loppuverkan jällkeen kävellen hotellille ja siinä olikin etsimistä kun kahden puhelimen GPS:sän avullakaan ei meinannut löytyä :D
Perille päästyämme otimme super tiukat tappajanutturat pois ja kaikki vetäytyivät huoneisiinsa. Sannella oli aika kipeä olo ja hän lepäsikin huoneessaan ennenkuin lähdimme syömään.
Ruokailun jälkeen meillä oli vielä paljon aikaa ennen hiljaisuutta ja kokoonnuimme kaikki samaan huoneeseen puhumaan huomisen tavotteista keiloja teipaten.
Sunnuntaina saatiinkin nukkua aika pitkään kun 14-16 vuotiaiden harkka alkoi vasta 10.15 mutta silti jotkut olisivat mielellään nukkuneet vielä vähän pidempään.. (:
Aamupalan jälkeen osa ehti laittaa jo nutturat harkkasuokkaan. Suokka oli ihan hyvä mutta jonkunlaista korjattavaa jäi taas.
Sitten lopuillekkin laitettiin hiukset ja kaikille meikit
Sitten ruokailuun (jossa muuten oli molempina päivinä tosi hyvää ruokaa!) ja sen jälkeen tulikin jo kiire. Laitoimme puvut puoleenväliin ja aloitimme lämpän Lauran johdolla. Meidän suoritus olisi onneksi vasta tauon jälkeen, joten saimme olla harkkamatolla rauhassa ja ehdimme tehdä yhden mielikuvakokonaisen.
Sitten Lauran kannustuspuheen jälkeen kaikki jännitys oli kadonnut ja olimme valmiita tekemään hyvän ja puhtaan suorituksen! (:
Ohjelma alkoikin tosi hyvin ja Chrisun heittokin tuntui lentävän korkealle.
....mutta sitten kesken ohjelman keila osui todella kovalla voimalla Nean nenään ); Nea oli jatkamassa, mutta verta rupesi valumaan tosi paljon ja hänen piti lähteä matolta.
Näin kun Nea oli ulkona matolta ja luulin että väline oli karannut tai jotain mutta huomasin että molemmat keilat olivat kädessä. Sitten luulin että Nea oli tullut huonosti alas hypystä. Myös muutaman tuomarin naama venähti kun he huomasivat tapahtuneen. Maailman hirvein tunne vaan jatkaa ohjelmaa ja hymyillä kun ajatukset olivat ihan solmussa ja kysymyksiä vaan lenteli päässä. Onko Nea kunnossa? Mitä kävi? Kenen kanssa Sonja heittää? Ja muutakin ihan sekavaa, joka tapauksessa kaikkea muuta paitsi itse ohjelmaa! Aina mahdollisuuden tullen vilkuilin Neaan päin jossa näin paljon ihmisä ja Lauran sekä Annelin. Uusi pieni paniikki iski: Katsooko kukaan meidän valmentajista edes meitä? Mutta onneksi Katri ja Anna-Mari olivat kannustamassa. Myös koko yleisö rupesi kannustamaan ja oikeasti näki matolta kuinka suunnilleen JOKA IKISEN kädet löivät tahtia katsomossa, kiitos tosi paljon tästä se oikeasti auttoi ihan mielettömästi ;) Kaikista oudointa tuntui olevan että tasapainot pysyivät, ja ainoa virhe oli että Laura ei saanut heittoa kiinni. Loppuasennossa kohtasimme piirissä toistemme järkyttynyeet katseet ja loppurivin jälkeen hymyt hävisivät silmänräpäyksessä ja juoksimme suurin piirtein matolta Nean luokse ja rupesimme itkemään): Siinä sitten itkettiinkin aika kauan ja kaikki lohduttivat toisiaan <3 Menimme Nean kanssa pukkariin ja itkettiin vähän lisää. Harmitti tosi paljon Nean puolesta kun olisi tietenkin halunnut tehdä vikan suorituksen tuolla ohjelmalla :( Valmentajatkin vähän itkivät, mutta olivat kuitenki tosi ylpeitä meistä että pystyttiin jatkamaan mikä tuntui hyvältä, koska se oli ollut tosi vaikeaa kun olisi vain halunnut juosta Nean perään.
Menimme ylös hakemaan tavaroitamme ja samalla kuulutettiinkin meidän pisteet:
4,70 2,80 8,05 yht. 15,55
ja lauantain:
4,95 2,85 6,70 yht. 14,50
Yht: 30,05
(Kuudes sija)
Siitäkös sitten ruvettiinkin taas itkemään koska kaikesta sähellyksestä huolimatta pisteet nousivat yli pisteellä!
Rajanylityksestä tuli minusta 0.2 mutta se ei haitannut ketään, koska jo itse suorituksen aikana ajattelin että pisteillä ei ole mitään väliä tai suorituksella kunhan Nea on kunnossa. Muuten Nea kävi lääkärissä eilen ja nenä ei onneksi ollut murtunut pitää vaan ottaa vähän varovaisemmin.
Koko tapahtuma vain lähensi meitä entisestään joukkueena ja uutta ohjelmaa aloitetaan jo harjoittelemaan toden teolla leirillä kisakalliossa viikonloppuna (: Kiitos kaikille Neaa auttaneille ja onnea mitalisteille!
